20.12.2012

Hyvää joulua!

Tänä vuonna Suomen Puheopisto jakaa joulumieltä lahjoittamalla puolen päivän viestintävalmennuksen Pelastakaa Lapset ry:lle. Muut voivat myös tehdä joulun alla hyvää ja antaa aineettoman lahjan haavoittuvissa oloissa eläville lapsille Pelastaa Lapset ry:n Toivekaupassa.



Puheen vuoro -blogi lomailee joulunajan. Seuraava teksti ilmestyy tammikuun alussa.

12.12.2012

Hyvä esiintyjä 3: Jani Toivola on Vuoden puhuja

Logonomit ry valitsi kansanedustaja, näyttelijä Jani Toivolan Vuoden 2011 puhujaksi. Hänet palkittiin nimenomaan puheistaan erilaisuuden hyväksymisen puolesta. Toivola on jo vuosien ajan kiertänyt kouluilla puhumassa ihmisten hyväksymisestä ja kunnioittamisesta. Hänen esiintymisensä on vapaata, avointa ja kaikki huomioon ottavaa. Oppilaiden on ollut helppo lähestyä häntä esityksen jälkeen ja esittää kysymyksiään tai kertoa omia kokemuksiaan erilaisuudesta.

Vuoden puhujan julkistamistilaisuudessa 8.12.2012 Kansallisteatterissa Jani kertoi liikuttavan tarinan yläkouluikäisestä tytöstä, joka oli juossut Janin kiinni koulun pihalla ja halunnut jakaa tarinansa omasta kiusatuksi tulemisen kokemuksestaan. Hän kertoi myös sykähdyttävästi ensitapaamisestaan afrikkalaisten sukulaistensa kanssa. Osa tarinasta oli niin liikuttavaa, että kokeneet puhetaidon opettajatkin kuuntelivat sitä kyyneleet silmissään.

Logonomit ry on yksi Suomen Puheopiston omistajista. Logonomeilla on ollut jo 40 vuoden ajan perinteenä valita Vuoden puhuja. Ensimmäinen palkittu, Vuoden 1971 puhuja, oli silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Vuoden puhujien joukossa on paljon poliitikkoja, yliopiston opettajia, toimittajia ja kirkonmiehiä, mutta logonomit ovat löytäneet hyvin puhuvia suomalaisia myös monilta muilta elämänalueilta.

Jokaisella Vuoden puhujalla on ollut painavaa sanottavaa. Monen kohdalla on huomiota kiinnitetty myös puheen persoonallisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen. Puhujan aitous, hyvä kuuntelutaito, rohkeus ja lämpö on myös huomioitu valintaperusteissa. Edellä mainitut kriteerit täyttyivät myös tänä vuonna Jani Toivolan valinnassa.


MARSA BÄCK

7.12.2012

Oudot tyypit kohtaavat dialogissa

Selailin vanhaa naistenlehteä, jonka kannessa oli kiinnostava otsikko ”Sinäkin tarvitset outoja ystäviä”. Juttu itsessään ei ollut kummoinen, mutta ydinajatus oli puhdasta kultaa. Erilaiset ihmiset, oudot ystävät, rikastuttavat elämää.

Erilaisuus on kuitenkin aina viestinnällinen haaste. Kuinka siirtää syrjään omat ennakkoluulot? Miten rikkoa pinttyneitä stereotypioita? Kuinka löytää yhteinen kieli?

Erilaisten ihmisten kohtaamisessa tärkeää on dialoginen asenne: ”Kuulostaa siltä, että ajattelen asiasta hyvin eri tavoin kuin sinä. Kunhan kuuntelen aktiivisesti ja kunnioitan sinua, voin varmasti oppia jotain uutta.

Keskustelumuotona dialogi on vaativa. Se ei ole kevyttä jutustelua eikä omien asemien puolustamiseen keskittyvää väittelyä. Dialogin päämääränä on erilaisten ajatusten yhteensovittaminen. Dialogissa etsitään keskustellen ennen kulkemattomia polkuja ja varmistetaan, että kukaan ei eksy porukasta matkalla. Matkan aikana opitaan paitsi muiden näkemyksistä myös omasta ajattelusta.

Yhteisymmärrystä etsiessä kannattaa pitää mielessään seuraavat dialogin perusohjeet.

  • Arvosta muita keskustelijoita, vaikka et heidän näkemyksiään vielä ymmärtäisikään.
  • Kuuntele aktiivisesti ja pyri ymmärtämään kuulemasi. Kysy tarvittaessa.
  • Puhu itse avoimesti ja selkeästi.

Yksinkertaiselta kuulostavat ohjeet ovat usein hankalimpia – niin myös nämä. Hakeudu outojen tyyppien seuraan ja testaa ohjeita. Haasta itsesi oppimaan erilaisuudesta.

PAULIINA PERTTULI

30.11.2012

Keep it simple, stupid

Kun katson tänään ikkunasta ulos, voisin hyvin todeta: “Ulkona on sankka lumipyry”.

Mutta tarkastellaanpa lausetta hieman tarkemmin.

  • Sisällä ei voi olla lumipyryä. Siispä sana ulkona on tarpeeton.
  • Entäpä sitten sana lumipyry? Eihän muuta voi pyryttää kuin lunta.
  • Ja eikö pyry ole juurikin sankkaa lumisadetta? Sana sankka on siis turhaa toistoa.

Minun tarvitsee siis vain sanoa: “Pyryttää”, ja sama viesti menee perille.

Hyvän esiintyjän kieli on selkeää ja ymmärrettävää. Selkeän puheen vastakohta on kapulakielisyys, tyhjät sanat ja hämärät ilmaukset. Hyvä esiintyjä helpottaakin puheensa kuunneltavuutta ja jättää turhat sanat pois.

(Pyry-esimerkki on alun perin Jari Tervon. Häntä lainaa Juhana Torkki mainiossa esiintymisen oppaassaan Puhevalta.) 

PAULIINA PERTTULI

23.11.2012

Suomalaista kohteliaisuutta

Tunnistatteko tilanteen? Olet lähimarketin leipähyllyn edessä, ja juuri perheesi suosiman kauraleivän edessä on joku tavaamassa pussien selosteita.  Kiireessäsi et malta odottaa, että henkilö saisi valintansa tehtyä. Niinpä yrität ujuttaa kätösesi mahdollisimman huomaamattomasti nappaamaan kauraherkun tuon vieraan ihmisen rinnan korkeudelta.

Koska leipäpusseja tutkiva henkilö ei ole sokea, hän huomaa itsensä ja hyllyn väliin luikertelevan käden ja väistää. Voi olla, että kumpikaan ei sano mitään. Käsi nappaa leivän. Tai sitten tässä vaiheessa mutiset hämmentyneenä sen pienen sanan. 

Mistä ihmeestä oikein on kysymys?

Meillä suomalaisilla on laajempi henkilökohtaisen tilan tarve kuin monilla muilla kansallisuuksilla.  Suomalaisen viestintäkulttuurin eräs kultaisista käskyistä kuuluukin: Kunnioita toisen reviiriä. Emme halua tunkeutua toisen tilaan edes sanomalla ”anteeksi”. 
 
Edellä kuvattu tilanne on siis suomalaista kohteliaisuutta.

Tämä suomalainen kohteliaisuus näkyy myös siinä, että pyörän soittokellon ääntä ei juuri kaduillamme kuule. Jos soittokelloa joskus erehtyy rimpauttamaan, pyörätielle harhautuneet jalankulkijat ojentavat kyllä moista tunkeilijaa.

Vielä ärsyttävämpää on tietenkin se, että edellä verkkaisesti askeltavat kulkijat eivät ymmärrä väistää, vaikka täällä takana tulisi joku, jolla on kiire. Miten epäkohteliasta. Että ei osata lukea takana tulevien ajatuksia.  Yritetään pakottaa toiset käyttäytymään tunkeilevasti.  Sanomaan sen pienen sanan.

Suomessa pitääkin osata ottaa muut huomioon teeskentelemällä ettei huomaa muita, vaikka kuitenkin huomioi heidät.

HELI PERTTULA
Kirjoittaja on asunut koko ikänsä Suomessa.

16.11.2012

Neljä päivää Hyvän Ajatuksen matkassa

Osallistuin alkuviikosta PRY:n  järjestämään projektiliiketoiminnan ja -johtamisen tapahtumaan, jossa seurasin useita vaikuttavia puheenvuoroja. Tiistaina juuri ennen lounasta kuuntelin puhujaa, joka esitteli vuoronsa lopuksi kiinnostavan keissin tiimityön tukemisesta. Kehittelin tätä keissiä mielessäni omaan työhöni sopivaksi. 

Muutama idea tuli ja meni, ja lopulta syntyi Hyvä Ajatus.

Keskiviikkona tapahtuman lounastauolla satuin samaan pöytään fyysikon kanssa. Lähtökohtaisesti meillä ei ollut paljoakaan yhteistä, mutta innostuimme toistemme seurasta. Keskustelumme polveili, ja jossain vaiheessa kerroin hänelle tästä Hyvästä Ajatuksesta. Fyysikko keksi Hyvään Ajatukseen uuden, fyysikkomaisen näkökulman.

Hyvä Ajatus muutti muotoaan.

Kotona kerroin miehelleni mielenkiintoisesta keskustelusta fyysikon kanssa ja mainitsin myös Hyvän Ajatuksen. Mies kysäisi ohimennen yksinkertaisen kysymyksen, joka pakotti minut puolustamaan Hyvää Ajatusta. Puolustellessani huomasin ideassa epäkohdan. 

Korjasin epäkohdan, ja jalostin Hyvää Ajatusta reippaasti eteenpäin.

Eilen torstaina summasin projektipäivien antia lounaspöydässä työkavereille. Muiden ideoiden ohella mainitsin myös jalostuneesta Hyvästä Ajatuksesta, joka pääsi oivalluksia ja kriittisiä huomioita pulppuavan keskustelun keskipisteeksi. 

Nyt perjantaina, neljä päivää syntymänsä jälkeen, Hyvä Ajatus on jo Uusi Käytäntö.

PS. 
Tällä viikolla vietetään Ajattelun viikkoa. Uudet ajatukset ja oivaltavat ratkaisut syntyvät erilaisuuksien vuoropuhelusta. Antautukaa vuorovaikutukseen, uskaltakaa vaikuttua ja ajatelkaa yhdessä!


PAULIINA PERTTULI

9.11.2012

Moka on asiakaspalvelussakin lahja

Eräs suomalaisen asiakaspalvelun haasteista on tyytymättömän asiakkaan kohtaaminen. 

Kun asiakas kertoo pettyneensä tuotteen tai palvelun tasoon, me asiakastyötä tekevät usein harmistumme ja alamme puolustautua. Reklamoivat asiakkaat ovat meille ns. hankalia asiakkaita.

Harmistuksen sijaan meidän tulisi innostua.  Asiakas on juuri tarjonnut meille mahdollisuuden tehdä häneen vaikutus.

Selvennykseksi kerron kollegani kokemuksen. Hän oli menossa juhlistamaan äitinsä syntymäpäivää erääseen vantaalaiseen ravintolaan, ja oli sopinut, että keittiöstä saapuu ruuan jälkeen syntymäpäiväyllätys eli kakku. Kuinka ollakaan, sopimus oli unohtunut eikä kakkua kuulunut. Sattuuhan näitä, mietti kollegani, mutta päätti sitten kuitenkin huomauttaa asiasta ja lähetti ravintolalle sähköpostia.

Vastauksessaan ravintola pahoitteli tapahtunutta ja antoi lisäksi 20 euron lahjakortin kyseiseen ravintolaan.

Tämän jälkeen kyseisen ravintolan esimerkillisestä toiminnasta ovat saaneet kuulla kollegani ystävät ja me työtoverit. Ystävät ja työtoverit taas puolestaan kertovat juttua eteenpäin, kuten minä tässä.

Tämän tarinan juju ei ole pelkästään siinä, miten hienosti ravintola La Famiglia onnistui käsittelemään asiakkaan reklamaation. Tärkeintä on ymmärtää, että mikäli ravintola ei olisi mokannut, tätä juttua ei olisi kerrottu.

Asiakkaina me tietysti odotamme, että saamme sen palvelun tai tuotteen, josta maksamme. Siinä, että sen saamme, ei ole mitään poikkeuksellista tai erityistä. Tavallisen hyvästä ravintolaillallisesta ei olisi kohkattu muille.

Virheitä ei siis pidä pelätä, sillä niitähän tekevät kaikki. Ratkaisevaa on, miten virheen tehtyämme reagoimme ja toimimme.


HELI PERTTULA

31.10.2012

Messuilla kohtaamme ihmisiä

Mistä tunnistaa hyvän messuosaston? Hienosta kalustuksesta, houkuttelevista kilpailuista vai ilmaislahjoista? Näillä kaikilla on toki merkitystä, mutta lopulta ratkaisevin tekijä ovat ihmiset.

Messuesittelijä toimii yrityksen elävänä käyntikorttina. Hän jättää kävijälle joko positiivisen tai negatiivisen mielikuvan paitsi itsestään, myös edustamastaan yrityksestä.

On suorastaan järjetöntä, että yritys panostaa messuihin paljon rahaa, mutta esittelijät eivät saakaan asiakkaisiin kunnolla kontaktia. Tällaista näkee silti tapahtuvan lähestulkoon kaikilla messuilla.

Tiedän kokemuksesta, ettei ole aina helppoa kalastaa kiinnostuneita osaston sisäpuolelle juttelemaan. On lukuisia asioita, joihin messuesittelijä ei pysty vaikuttamaan. Oma asenne ei kuulu tähän joukkoon. Asenne näkyy olemuksesta, kuuluu puheesta ja vaikuttaa huomattavan paljon asiakaskohtaamisen laatuun.

Messuesittelijän sanaton viestintä on avainasemassa, koska muun muassa sen perusteella muodostamme ensivaikutelman osastosta. Ja tämän ensivaikutelman perusteella messuvieras tekee salamannopeasti päätöksensä joko pysähtyä tai jatkaa matkaa. Jos esittelijä on kiinnostuneempi päivän lehdestä tai keskusteluista kollegan kanssa, ei osasto houkuttele.

Messut ovat hyviä kohtaamispaikkoja, varsinkin jos kumpikin osapuoli on sillä asenteella liikkeellä. Itse löysin S&A-päivillä käydessäni näytteilleasettajien joukosta potentiaalisen koulutusyhteistyökumppanin, jonka kanssa olemme jatkaneet neuvotteluja messujen jälkeenkin.

Kerro, millaisia messukokemuksia sinulla on, olit sitten kummalla puolella ständiä tahansa – vaikkapa havaintosi viime viikonlopun Kirjamessuilta.

JOHANNA MARTIKAINEN

25.10.2012

Stop! Pysähdy tarkastelemaan viestintäosaamistasi

Kiireen keskellä tarraudumme helposti rutiineihin. Myös viestintäosaamisemme junnaa paikoillaan, jos emme koskaan pysähdy kyseenalaistamaan automaattisia käyttäytymismalleja ja tehottomia viestintärutiineja.

Missä kunnossa erilaiset vuorovaikutustaitosi ovat? Seuraava asteikko on mainio keino tarkastella osaamisen ja taitojen kehittymistä.

     Tiedostamaton osaamattomuus
     Olet autuaan tietämätön, että toimit taitamattomalla tavalla.
 ”Ihan mukavaahan meillä on palavereissa, ja tulen työkavereiden kanssa hyvin juttuun.”

     Tiedostettu osaamattomuus. 
     Tiedät, kuinka pitäisi toimia, mutta et kykene toimimaan siten.
”Palaverimme ovat tehottomia. Minun puheenjohtajan taitoni eivät selvästikään riitä erilaisten ryhmien ohjaamiseen.”

     Tiedostettu osaaminen. 
     Olet tietoinen, että käyttäydyt taitavasti.
”Keskityn nyt palavereiden puheenjohtajana kuuntelemiseen ja tarvittaessa osaan ohjata osallistujat takaisin aiheeseen.”

     Tiedostamaton osaaminen. 
     Toimit taitavasti ajattelematta sitä. Osaaminen on sisäistetty.
”Hiottu on – nyt on aika nautiskella tehokkaista ja sujuvista palavereista!”

Suosittelen tietoista stoppia osaamisen kartoittamiseksi. Pysähdy viestintätaitojen äärelle esimerkiksi Facebook-sivuillamme. Siellä voit tehdä lyhyen testin ”Nostetta työyhteisön viestintään”, jolla kartoitat työyhteisönne vuorovaikutuksen nykytilaa. 


PAULIINA PERTTULI

11.10.2012

Pian kokoustat avattarena

3D-virtuaaliympäristö, avatar, Second Life - miten kummassa nämä melkein pelien kaltaiset asiat liittyvät työelämään? Suurissa organisaatioissa ja erityisesti hajautetuissa tiimeissä näitä hyödynnetään esimerkiksi etäkokouksien ja seminaarien viestintävälineinä. 

Tarkoituksena on perinteisen audio- tai verkkokokouksen sijaan tavata kolmiulotteisessa virtuaaliympäristössä, jossa liikutaan avattarien eli virtuaalihahmojen muodossa. Suomessa tällainen ei ole vielä arkipäivää, mutta lähitulevaisuuteen kannattaa jo varautua. 3D-virtuaaliympäristöt ovat usein värikkäitä ja oman avattarensa voi pukea bisnestyyliin tai vapaammin. Sanatonta viestintääkin on enemmän kuin audiokokouksissa. 

3D-virtuaaliympäristöjen on huomattu auttavan asioissa, jotka mainitaan usein audiokokousten ja hajautettujen tiimien haasteina. Näitä ovat muun muassa keskittyminen kokouksen asioihin, tiimin etäjohtaminen, jäsenten motivointi ja sitoutuminen. 

Mitä mieltä sinä olet, kummassa ympäristössä olisi mukavampi kokoustaa?









ELISA KAJASTE

5.10.2012

Haluatko hyväksi kouluttajaksi? Kirjavinkki kehittymisen tueksi

Hyvän tietokirjan nimen tulisi mielestäni olla sekä oivaltava että täsmällinen. Päivi Kupias ja Mia Koski ovat antaneet kirjalleen nimen Hyvä kouluttaja (Sanoma Pro, 2012).

Teoksen nimi on niin tavanomainen, että melkein jätin kirjan hyvistä suosituksista huolimatta lukematta. Onneksi vain melkein. Nimi on ehkä tylsä, mutta kertoo täsmällisesti, mistä on kyse. Jos haluat olla hyvä kouluttaja, lue tämä kirja.

Kupias ja Koski opastavat käytännönläheisesti, kuinka rakentaa vaikuttava ja oppimaan innostava koulutus. Kirja on suunnattu asiantuntijatyössä työskenteleville, joiden työnkuvaan kuuluu kouluttamista ja ryhmien oppimisprosessien ohjaamista. Ja näiden asiantuntija-kouluttajien joukko on kasvava.

Voisin poimia kirjasta useitakin mainioita vinkkejä, mutta päädyin yhteen mielestäni erityisen tärkeään. Kouluttajan taitava esiintyminen ja oivaltava koulutusmateriaali eivät pelasta, jos koulutuksen perusta on hatara. Valitsemani vinkki koskeekin koulutuksen suunnittelun ensimmäistä vaihetta, tavoitteiden määrittelyä. Eli miksi koulutus järjestetään ja mitä sillä halutaan saada aikaan? 
 
Seuraava kirjasta lainattu portaikko kuvaa koulutuksen vaikuttavuuden eri tasoja, jotka auttavat tavoitteiden määrittelyssä.


Koulutuksen suunnittelussa kannattaa ensiksi lähteä maalailemaan tulevaisuuden visioita. Niinpä ensimmäinen asia koulutukseen valmistautumisessa on seuraavan kysymyksen esittäminen itselle: mitä haluaisin osallistujien ja tilaajan vastaavan näihin portaikon kysymyksiin koulutuksen jälkeen? Nämä vastaukset ovat lähtökohta koulutuksen suunnittelulle.

Suunnitteluvaiheessa portaikkoa laskeudutaan ylhäältä alas. Ensiksi pohditaan, millaisia muutoksia halutaan organisaatiossa ja osallistujien toiminnassa tapahtuvan (neljäs ja kolmas porras). Näiden tavoitteiden pohjalta määritellään edelleen, millaista oppimista koulutuksen tulisi tuottaa (toinen porras) ja miten tämä oppiminen mahdollistetaan (ensimmäinen porras).  

Kirja tarjoaa uusia ajatuksia ja toimivia työvälineitä myös kokeneelle ja itseään jo hyvänä pitävälle kouluttajalle. Kupias ja Koski taisivat hieman vähätellä nimetessään kirjansa. Nimeksi sopisikin paremmin Erinomainen kouluttaja.

PAULIINA PERTTULI

27.9.2012

Hyvä esiintyjä 2: Havainnollista kuin Hans Rosling

Olin Nordic Business Forumissa kuuntelemassa ruotsalaisen akateemikko, professori Hans Roslingin esitystä Hyvinvoinnin kasvusta. Rosling todisti hyvin vaikuttavasti, että vastoin yleistä luuloa lasten lukumäärä maailmassa ei kasvakaan tulevaisuudessa. Kasvu on jo pysähtynyt 20 vuotta sitten, ja lasten lukumäärä pysyy samana seuraavat 100 vuotta.

Oleellista ei tässä ole kuitenkaan sanoma, vaan se, kuinka hän havainnollisti teorioitaan 2 300 osallistujalle. Huikein väline oli Roslingin oma keho ilmeineen, eleineen ja äänekkäine huudahduksineen. Lisäksi hän korvasi laserpointterin lähinnä seivästä muistuttavalla pitkällä kumipäisellä kepillä, johon myös välillä nojaili.

Lasten määrän kasvun pysähtymisen tämä akateemikko todisteli vessapaperirullien avulla. Rullia siirtelemällä Rosling auttoi meitä kuulijoita sisäistämään, kuinka mahdotonta on ajatella, että lasten lukumäärä kasvaisi. Nykyisin syntyville hän ennusti lääketeknologian kehittymisen mahdollistavan jopa 150 vuoden eliniän. Lääketieteen kehityksen myötä juuri vanhusten lukumäärä kasvaa.

Afrikan ongelmien lisääntymistä Rosling kuvasi PP-käyrin, mutta auttoi konkreettisemmin ymmärtämään asiaa piiloutumalla pöydän ja PC:n taakse ja nousemalla hitaasti ylös. Suurimman osan ajasta esiintyjä oli yleisön näkymättömissä. Näin hän esitti, miten hitaasti ongelmat tulevat näkyviksi.

Tieteellinen tieto ja numerot voidaan siis esittää hauskasti, viemättä kuitenkaan pohjaa itse asialta.


MARSA BÄCK

20.9.2012

Ota esiintymisjännitys haltuun!


Kädet tärisevät, sydän tykyttää ja hikiläikät kasvavat kainaloissa. Oireet ovat tuttuja lähes kaikille esiintyjille.

Esiintyminen on keskittymistä ja energiaa vaativa tilanne, jossa kirkkaasti juokseva ajatus on hyödyksi.  Esiintymisjännityksen oireet juontavat juurensa alkukantaiseen ”taistele tai pakene” -reaktioon, joka antaa voimia, kun ihmisen henki on vaarassa. Osittain samoja voimia tarvitsemme, kun valmistaudumme henkiseen ponnistukseen esiintyessämme.

Ihmisen henki ei ole kuitenkaan uhattuna esiintymistilanteessa, joten oma suhtautuminen esiintymisjännitykseen ja sen oireisiin kannattaa päivittää järkeviin mittasuhteisiin. Seuraavien vinkkien avulla voit ottaa esiintymisjännityksen haltuun.

1. Suhtaudu jännitykseen myönteisesti.
Esiintymisjännitykseen voi ladata joko kielteisiä tai myönteisiä tunteita: ”Apua, tuntuu inhottavalta”  tai ”Jännitän, olen siis valmis”. Oireet ovat samat – tulkinta erilainen. Esiintymisjännityksen hallinta vaatii ennen kaikkea muutosta suhtautumistavassa. Tee siis jännityksestäsi voimavara!

2. Aseta realistisia tavoitteita.
Onnistumisen kokemuksia saat asettamalla itsellesi oikean kokoisia tavoitteita ja pääsemällä niihin. Lähes jokainen esitys sisältää käytännön mokia, ajatuskatkoja ja takelteluja. Älä siis tavoittele virheetöntä esitystä.

3. Unohda esiintyessä olemuksesi.
Jännityksen fysiologisia oireita yritetään usein peitellä. Jännityksen aiheuttamaa tärinää ei kuitenkaan voi juurikaan hallita tietoisesti, vaan reaktio saattaa ennemminkin voimistua. Hyväksy jännittäminen ja salli oireet.

Lisää apua esiintymisjännityksen hallintaan saat lataamalla 10 vinkin oppaan nettisivuiltamme.


PAULIINA PERTTULI

14.9.2012

Pienillä teoilla työhyvinvointia

Työhyvinvointi, työssä jaksaminen, työssä viihtyminen teema on aina ajankohtainen, ja syystä. Hyvinvoiva työntekijä tekee parempaa tulosta. 

Myös pienillä arkisilla teoilla voi saada aikaan hyvinvointia. Päivittäinen kanssakäymisemme voi sisältää tekoja, joilla vaikutat itsesi ja muiden työssä viihtyvyyteen. 

Tarkista, rakennatko sinä omalla toiminnallasi muiden työhyvinvointia.

Tervehdin ja hyvästelen.
Kohteliaisuus on aina suositeltavaa. Nykyajan virtuaalisessa työympäristössä kohteliaisuus korostuu entisestään, kuten esimerkiksi Ron Ashkenas kuvailee Harward Business Review:n artikkelissa. 

Annan palautetta työtovereilleni ja tuen heitä.
Työtä ei tämän päivän maailmassa tehdä yksin. Tarvitset apua sinulle vaikeissa asioissa, varmistusta siitä, oletko tehnyt työsi oikein.  Samaa tarvitsevat myös työtoverisi.

Kuuntelen.
Kuuntelu on vuorovaikutuksen edellytys. Et voi viestiä toisten kanssa, jos et kuuntele. Miltä sinusta tuntuisi pitää palaverissa esitelmää, kun muut tekevät samaan aikaan jotain muuta, eivätkä selvästikään ole läsnä tilanteessa?

Viestin – työni edistymisestä ja menoistani työajalla.
Toivot varmasti viestintää yrityksesi johdolta: miten firmalla menee ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Myös sinulta odotetaan viestintää. Työtoveriesi ja tiimisi jäsenten on hyvä tietää, miten sinulla menee töissä.

En valita.
Jatkuva asioista valittaminen työn tylsyydestä ikävään säähän tuo työyhteisöön huonon ilmapiirin. Myös valittaminen toisista ihmisistä, toisten selän takana puhuminen on ikävää muita kohtaan. Se voi olla jopa kiusaamista. Aiheelliselle valitukselle (eli kritiikille)kannattaa miettiä oikea aika, paikka ja henkilö, jolle siitä kertoo.

Tunnettu sananlasku tiivistää sen hyvin: Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.


ELISA KAJASTE
                             

5.9.2012

Hyvä esiintyjä 1: Miksi Timo Soini onnistuu?

Olin tänään 5.9. Helsingin Yrittäjien järjestämässä Yrittäjän päivän tilaisuudessa Hanasaaressa.  Tilaisuuden pääpuhujaksi oli pestattu Timo Soini. Näin esiintymiskouluttajana on pakko ihailla hänen esiintymistaitoaan ja erilaisten vaikuttamiskeinojen hallintaansa. 

Miksi Soini onnistuu vaikuttamaan? Hän käyttää erittäin tehokkaasti kaikkia esiintymisen ja vaikuttamisen keinoja. Jo avauksessa hän kertoo, että on sairauslomalla ja samalla varoittaa yleisöä, etteivät odota liikoja esiintymiseltä. Näin hän lähtee liikkeelle laskemalla omaa statustaan.

Itse puheenvuorossa oli juuri yrittäjille tärkeitä asioita, usein kysymyksen tai haasteen muodossa. Soini myös viittasi aikaisemmin puhuneen Helsingin yrittäjien puheenjohtajan sanoihin. Vilahtipa puheessa muutama keskeinen suostuttelun keinokin kuten uhkaus, varoitus tai huono ennuste. Suosikkiaihettaan hän ei silti täysin unohtanut: ”Vain kaksi minuuttia Kreikan taloudesta”!

Varsinaisessa yleisökeskustelussa Soini todella näytti taitonsa. Jokainen kysymyksen esittänyt sai tuntea olevansa tärkeä.  Juuri hänen kysymyksensä oli oivallinen ja keskeinen sillä hetkellä. Tällöin pelissä olivat sitouttamisen keinoista arvot ja tunteet: toisen arvostaminen, reiluus, oikeudenmukaisuus, moraali, syyllisyys sekä velvollisuuden ja sitoutuneisuuden tunteet.

Jos yleisöpuheenvuoro sisälsi jonkinlaista kritiikkiä Soinia tai hänen puoluettaan kohtaan, laski Soini välittömästi statustaan letkauttamalla kevyesti jotain, joka kohdistui häneen itseensä. Tällä hän sai irroitetuksi useat naurut kriittisestä yleisöstä.

Itse esiintyminen oli erittäin läsnäolevaa: lähes kaikki vastauksensa hän kohdisti katsekontaktilla kysyjälle, joka tuli vakuuttuneeksi, että sai rehellisen ja mietityn vastauksen.

Mitä kuulijalle sitten jäi tunnin tuokiosta mieleen? Itselleni jäi se, että Soini myönsi katuvansa, kun ei lähtenyt hallitukseen ja ryhtynyt ulko- tai valtiovarainministeriksi.

MARSA BÄCK

29.8.2012

Vinkkejä virtuaalimiitteihin – audiokokoukset tehokkaiksi!


LiveMeeting, verkkokokous, audiokokous – miten sitä haluaakaan kutsua – on yleinen kokoustapa yrityksissä, joissa tehdään paljon hajautunutta yhteistyötä. Erilaiset audiokokousjärjestelmät ovat tuoneet organisaatioille mittavia säästöjä ja siksi ne ovatkin niin suosittuja. 

Näillä kokouksilla on kuitenkin omat, välillä haastavatkin piirteensä, jotka liittyvät niiden virtuaalisuuteen: viestitään äänellä, ilman videokuvaa, ja yhteisessä tilassa näytetään kokoukseen liittyviä materiaaleja. 

Tsekkaa seuraavat vinkit ja tehosta kokouksesi kulkua! 

              1. Käytännöt haltuun.
Kaiken hajautuneen yhteistyön perusta on, että siihen osallistuvat osaavat käyttää kokouksen mahdollistavaa teknologiaa. Tämän lisäksi jokaisen on oltava tietoinen kokousten ”säännöistä”, esimerkiksi aikatauluista ja keskusteluun osallistumisesta.

               2. Tehoa vuorovaikutukseen.
Kuuntelu on keskeistä audiokokouksissa. Vaikka niissä voi olla ”mutella”, on syytä keskittyä kokouksen asioihin, jotta tärkeät asiat eivät mene ohi. Yhteisymmärrystä kokoukseen kannatta luoda kysymällä ja tiivistämällä aiemmin puhuttua omin sanoin.

Kysymys kohdistetaan oikealle henkilölle tämän nimellä; näin vältetään hiljaisuus ja päällekkäin puhuminen. Kaikille avoimet kysymykset on kätevintä toteuttaa audiokokousohjelmien äänestysominaisuuksilla. Oma nimi on syytä mainita aina puheenvuoron alussa, jos mukana on henkilöitä, jotka eivät tunne toisiaan
   
              3. Puheenjohtajuus kunniaan.
Kokouksen puheenjohtaja on avainasemassa kokouksen onnistumisen ja tehokkuuden kannalta.  Hän aloittaa kokouksen, esittelee kokouksen tarkoituksen ja osallistujat. Puheenjohtaja vie keskustelua eteenpäin, keskeyttää liian äänekkäät ihmiset ja osallistaa hiljaisempia ihmisiä, sekä päättää palaverin esimerkiksi kiittämällä kaikkia kokouksesta.

Audiokokouksessa työskentely on tehokasta, mukavaa ja helppoa, kun osallistujat osaavat käyttää teknologiaa, käyttävät sitä tarpeeksi usein ja huomioivat virtuaalisen vuorovaikutuksen erityispiirteet.

ELISA KAJASTE
Kirjoittaja valmistelee pro gradu -työtä audiokokousten vuorovaikutuksesta.

22.8.2012

Virtuaalipalavereissa tekniikalla on väliä


Kävimme kesällä kahvipöytäkeskustelua sanasta työympäristö, josta Pauliina Perttuli kirjoittikin tässä blogissa jo keväällä. Nykyisin ilmaukseen ”työympäristö” on selvyyden vuoksi lisättävä sana fyysinen tai virtuaalinen. Eräs virtuaalisen työympäristön muoto ovat etäkokoukset ja -palaverit.

Itse en ole ollut tilanteissa, joissa virtuaalitapaamisille olisi ollut juurikaan tarvetta. Kokemukseni videoneuvotteluista ovat rajoittuneet lähinnä muutamiin kokeiluihin netistä ladattavilla ilmaisohjelmilla ja pienellä web-kameralla. Niiden perusteella ajattelin, että teknisillä ratkaisuilla ei voida saada lähellekään aidon tuntuista vuorovaikutustilannetta aikaan.

Vastapuolen naama näkyy yhdellä viidesosalla ruutua, hänen PowerPoint-diansa samankokoisina, ja lopun alueen täyttävät ohjelman muut ”helpottavat” ominaisuudet. Ääni ja kuva eivät kulje samaan tahtiin, eikä kuvasta muutenkaan ole mitään iloa, jos valaistus ei ole kohdallaan.

Käsitykseni kuitenkin muuttui ollessani erään asiakkaan luona palaverissa, jossa osallistujia oli läsnä myös etäyhteyden kautta.

Heillä oli käytössään erillinen videoneuvotteluhuone. Tämä tila oli siis rakennettu ihan sitä varten. Kameran asettelu ja kalustuksen muoto takasivat kaikille näköyhteyden toisiinsa. Tuntui melkein siltä, kuin olisimme olleet saman pöydän ääressä kirjaimellisesti, koska toisella paikkakunnalla olevan henkilön kuva näkyi isolla ruudulla ”luonnollisen” kokoisena.

Tekniikalla on siis väliä. Parhaankin laitteiston kanssa toimiessa on silti hyvä ottaa huomioon muutama seikka.
  • Puheenjohtajalla on erityisen keskeinen rooli ja hänen tulisi olla tehtävänsä tasalla.
  • Kaikkia osanottajia pitäisi pystyä huomioimaan tasapuolisesti. Tämä on erityisen haastavaa, jos etäyhteyden  päässä on vähemmän osanottajia kuin fyysisesti paikalla olevia.
  • Havainnollistamiseen käytettävän materiaalin pitää olla sähköisessä muodossa ja mielellään etukäteen toimitettuna kaikille osallistujille.

Ainut asia, joka vielä kaipaisi kehittelyä, on virtuaalinen kättely. Se on tarpeen, kun ei ole tavannut etäyhteyden päässä olevaa henkilöä koskaan aiemmin. Ehkä vielä jonain päivänä laitteisto- ja sovelluskehittäjät löytävät ratkaisun tähänkin. Ideoita?


JOHANNA MARTIKAINEN